Juhannusjuhlat tanssittiin, soittamassa oli yhdenmiehen orkesteri, kahviossa hymyileviä naisia ja kokko erityisen komea. Koko homma pyöri jälleen kerran talkootyönä mikä on kunnioitettava saavutus.

Mutta. hankaluuksia sekin toi. Viikkoa ennen juhannusta oli kahviotalkoisiin ilmoittautunut vain yksi nimi, ja useammalle siellä on puuhaa. Ilmoitustaululle ilmestyikin ukaasi, ettei kahviota olisi tekijöiden puutteen vuoksi, mutta löytyihän niitä nimiä sitten viimetipassa. Muutenkin vaikuttaa siltä että innostus talkoisiin on vähenemässä, eikä syytä tälle oikein tiedetä. Itse epäilen, että suuri syy on epävarmuus, siitä että kuinka pitää tehdä, mitä pitää tehdä, tuleeko tästä jälkeenpäin moitteita joko suoraan tai nurkantakana. Viikottain pidettävät yleistalkoot ovat ainakin minusta helpomman oloinen tapa mennä mukaan: siellä joku sanoo selkeästi mitä pitää tehdä: siirtää soraläjä, kitkeä kukkamaa, kantaa laudat..., itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta vaativat työt taas sujuvat, jos homman on tehnyt joskus, mutta uuden viljelijän on todella vaikea mennä ensimmäistä kertaa yksinään tekemään jotain. Olin nimittäin kahviossa tässä yhtenä päivänä, ja vaikka ohjeet oli tehty paperille, niin moni asia oli hiukan hakusessa: paljonko kahvileipää pitää ottaa sulamaan, paljonko kahvia keittää, miten erityisruokavaliot huomioidaan, mistä löytyy mitäkin. Olisi pitänyt tarkistaa vielä myyntituotteiden riittävyys (Mistä minä tiedän mikä on riittävää?!) seuraavaa kertaa varten, mutta tämän unohdin autuaasti.

Kivaa silti.