Siirtolapuutarhassa kaikki näyttävät aina olevan puutarhansa kimpussa, puutarhavaatteissa ja käsissä kottikärryt, sakset tai harava. Jälkeäkin näyttää tulevan, mutta puolet ajasta kyllä vietetään seurustelemalla puutarhakamppeet päällä.

Uudelta tiedustellaan miten on viihdytty ja toivotellaan tervetulleeksi. Uusille onkin tarjolla tiedotustilaisuus yhdistyksen toiminnasta ja tavoista, mutta tähän mennessä olen nähnyt ilmoituksen tilaisuudesta vain ilmoitustaululla. Hoksaavatkohan kaikki uudet sen sieltä? Tilaisuus on jo pian eivätkä kaikki käy mökillä niin usein kuin minä (siis joka asun siellä) tai edes lue ilmoitustaulua käytännössä päivittäin. Joka tapauksessa ihan hieno juttu että uusille järjestetään infotilaisuus.

**************

Siirtolapuutarhamökit ovat ihan vierekkäin, ja puutarhasta toiseen siis näkee vaivatta, kun vain kääntää päänsä. Tämä on aiheuttanyt hiukan päänvaivaa pukeutumisen suhteen: Kompostikäymälämme on siis lasitetun kuistin päässä ja mietinkin yksi ilta miten kuistilla sopii kekkaloida iltapesulle mennessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että hyviin tapoihin kuuluu olla katselematta sisälle asuntoon, joksi kuisti voidaan laskea, joten jos joku katselee niin oma häpeänsä.

Samaan sarjaan kuuluu puutarhas juoksenteleminen, ja siinä päädyin kirmaamaan vain pikkuhousit ja t-paita päällä pyykkinarulle housuja hakemaan. Renkipoika kyllä pyllyilee sitten minunkin puolestani.

**************

Pikkupiika käy auttelemassa tai "auttelemassa" lähimökin teatterineuvoksetarta kukkahommissa ja saa sitten palkaksi pari tainta joita istuttelee tai unohtaa istutella. Eräänä päivänä portinpileen ilmestyi sormustinkukkia (eikö ne ole niitä pienen lyhdyn näköisiä?), pala rappurallia, turpeinen istutusruukku ja kuihtuneita ratamonlehtiä. Aikani niitä ihmeteltyäni tiedustelin teatterineuvoksettarelta ovatko häneltä peräisin ja mitä pitäisi niille tehdä. Olivat kuulemma peräisin, mutta Pikkupiian ihan omia zydeemejä. Olkoot siinä, vaikka ruohokin pitäisi leikata.