Lapsissa näkyy pienoiskoossa ja karrikoituna yhteisö, sen muodostuminen, ihmissuhteet ja kaverikateus. Alueella on luonnollisesti lapsia ja heillä omat puuhansa. Osa lapsista on viettäneet täällä jo useampia kesiä, osa on vasta tulleita, osa on täällä joka päivä ja osa taas sillointällöin mummulassa.

Tämä tietenkin aiheuttaa pientä mustasukkaisuutta, kun omasta vakikaverista kilpaileekin toinenkin lapsi. Ja sitten nytpistellään. Onneksi välillä lapset kerääntyvät isoon porukkaan ja silloin mustasukkaisuuskin on lievempää.

Hiekkalaatikolle oli tänään kerääntynyt viisi noin 6-8 vuotiasta lasta, jotka näyttivät rakentavan suurta linnaa. Jäin seuraamaan heidän touhuaan, ja pian huomasinkin yhden lapsista seisovan hiukan syrjässä, ei paljoa, ehkä joitakin kymmeniä senttejä, mutta riittävästi. Hän ei myöskään osallistunut, vaan seurasi muiden touhuja. Pian myös huomasin,e ttei kysymyksessä ollutkaan yksi suuri linna, vaan neljä pienempää kokonaisuutta, joita tosin ideoitiin ja osin rakennettiinkin yhdessä, mutta kullakin oli oma palstansa.

Lähdin sitten kysymään lapsilta leikin sisältöä, mitä leluja heillä oli ja mikä oli kunkin oma alue. Muka-hämmästyneenä tiedustelin mikä oli syrjässä olevan lapsen alue ja kuultuani ettei sellaista ole niin sellaisen siihen erotin. Lopuksi vielä jäin hetkeksi rakentamaan tätä viitosaluetta ja sainkin siihen aikaan hyppyrimäen, jota muut saivat vähän kadehtia.

Nyt täytyykin käydä vilkaisemassa miten homma jatkuu...

PS. Se hiekkis tuli eilen illalla ja hiekka tänään päivällä..