Lapsissa näkyy pienoiskoossa ja karrikoituna yhteisö, sen
muodostuminen, ihmissuhteet ja kaverikateus. Alueella on luonnollisesti
lapsia ja heillä omat puuhansa. Osa lapsista on viettäneet täällä jo
useampia kesiä, osa on vasta tulleita, osa on täällä joka päivä ja osa
taas sillointällöin mummulassa.
Tämä tietenkin aiheuttaa pientä mustasukkaisuutta, kun omasta
vakikaverista kilpaileekin toinenkin lapsi. Ja sitten nytpistellään.
Onneksi välillä lapset kerääntyvät isoon porukkaan ja silloin
mustasukkaisuuskin on lievempää.
Hiekkalaatikolle oli tänään kerääntynyt viisi noin 6-8 vuotiasta lasta,
jotka näyttivät rakentavan suurta linnaa. Jäin seuraamaan heidän
touhuaan, ja pian huomasinkin yhden lapsista seisovan hiukan syrjässä,
ei paljoa, ehkä joitakin kymmeniä senttejä, mutta riittävästi. Hän ei
myöskään osallistunut, vaan seurasi muiden touhuja. Pian myös
huomasin,e ttei kysymyksessä ollutkaan yksi suuri linna, vaan neljä
pienempää kokonaisuutta, joita tosin ideoitiin ja osin rakennettiinkin
yhdessä, mutta kullakin oli oma palstansa.
Lähdin sitten kysymään lapsilta leikin sisältöä, mitä leluja heillä oli
ja mikä oli kunkin oma alue. Muka-hämmästyneenä tiedustelin mikä oli
syrjässä olevan lapsen alue ja kuultuani ettei sellaista ole niin
sellaisen siihen erotin. Lopuksi vielä jäin hetkeksi rakentamaan tätä
viitosaluetta ja sainkin siihen aikaan hyppyrimäen, jota muut saivat
vähän kadehtia.
Nyt täytyykin käydä vilkaisemassa miten homma jatkuu...
PS. Se hiekkis tuli eilen illalla ja hiekka tänään päivällä..
perjantai, 21. heinäkuu 2006
Kommentit