päiväohjelma oli:

Yläkerran imurointia

lounas

retki keinupuistoon maitokärryillä, mukana teetä ja mustikkapiirakkaa

kotimatkalla metsäretki, käenkaalin syömistä, orvokkien syömistä ja kuusenkerkkien maistelua

alakerran imurointia

päivällinen

seikkailu maitokärryiillä ensin autolle tavaqroita, roskien vienti ja sitten kiertämän kautta omalle mökille jsota kävely autolle

Jossain vöissä kitkin (ja pienet "kiskoivat") rikkaruohoja (pienet myös muita), leikkasin nurmikkoa, pesin ikkunoita, tiskasin, kompostoin ja nautin elämästä

Mukana siis mökkiemäntä, huushollerska, renkipoika 2v 10kk ja naapurintyttö 3v 1kk

***

Nykyään usein peräänkuulutettaan vanhanajan kyläyhteisöjä, ja tänään sain taas tuntea sitä. Olin renkipojan kanssa uimarannalla ja aikansa puljattuaan alkoi poika palella joten kehoitin häntä hakemaan pyyhkeen rattaista. Poika ei huppupyyhettä päällensä saanut, huikkasin tätä kysymään naapurintädiltä apua ja jo vain tulikin. Päätinkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja tein itse pienen uimalenkin, siitäkös poika suuttui ja naapurinsetä otti syliinsä itkemään ja lohdutettavaksi.

On mukavaa, kun kaikilla mökkiläisillä tuntuu aina olevan aikaa vaihtaa muutama sana pikkupiian ja renkipojan kanssa ja pienellä tavalla huomioida heitä. Tämä ei kuitenkaan rajoitu vain pikkulapsiin. Porukkaan mahtuu myös muutama kehitysvammainen, jotka on otettu mukaan porukkaan jokainen omana itsenään ja ystävällisissä merkeissä kaikkeen toimintaan. Ja jutellaan meille muillkein aikuisille...

Jälleen kerran on hienoa huomata aitoa välittämistä ympäristössään.

Mutta. hankaluuksia sekin toi. Viikkoa ennen juhannusta oli kahviotalkoisiin ilmoittautunut vain yksi nimi, ja useammalle siellä on puuhaa. Ilmoitustaululle ilmestyikin ukaasi, ettei kahviota olisi tekijöiden puutteen vuoksi, mutta löytyihän niitä nimiä sitten viimetipassa. Muutenkin vaikuttaa siltä että innostus talkoisiin on vähenemässä, eikä syytä tälle oikein tiedetä. Itse epäilen, että suuri syy on epävarmuus, siitä että kuinka pitää tehdä, mitä pitää tehdä, tuleeko tästä jälkeenpäin moitteita joko suoraan tai nurkantakana. Viikottain pidettävät yleistalkoot ovat ainakin minusta helpomman oloinen tapa mennä mukaan: siellä joku sanoo selkeästi mitä pitää tehdä: siirtää soraläjä, kitkeä kukkamaa, kantaa laudat..., itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta vaativat työt taas sujuvat, jos homman on tehnyt joskus, mutta uuden viljelijän on todella vaikea mennä ensimmäistä kertaa yksinään tekemään jotain. Olin nimittäin kahviossa tässä yhtenä päivänä, ja vaikka ohjeet oli tehty paperille, niin moni asia oli hiukan hakusessa: paljonko kahvileipää pitää ottaa sulamaan, paljonko kahvia keittää, miten erityisruokavaliot huomioidaan, mistä löytyy mitäkin. Olisi pitänyt tarkistaa vielä myyntituotteiden riittävyys (Mistä minä tiedän mikä on riittävää?!) seuraavaa kertaa varten, mutta tämän unohdin autuaasti.

Kivaa silti.

Perunoista näkyy jo viheriää, smaoin tilllistä. Herneistä ei, mihinkähän pikkupiika ne oikein istutti?

(Viimeksi valittelemani ongelma on poistunut. Kiva juttu, onkin jo paljon parempi mieli.)

Aamulla heräilemme lasten kanssa, tai pikkupiika herää ja painuu teillensä ja minä uinun renkipojan kanssa hiukan pidempään. Syömme aamiaisen ja lähdemme aamukävelylle: hakemaan sanomalehden ja hetkeksi leikkipuistoon lukemaan lehtiä / keinumaa ja liekkimään hiekkiksellä. Juttelemme ihmisten kanssa.

Puoliltapäivin laitan lounaan tulemaan ja siistitään poikasen kanssa pihaa tai sisältä. Syödään ja Pikkupiika vie roskat. Nukutan poikasen vinttiin ja tulen alas tiskaamaan.Tiskin jälkeen otan jotain hyvää ja luen sanomalehden, jos en ehtinyt lukea sitä aamulla, tai jotain muuta mukavaa odotellessa lämmintä vettä.

Sitten onkin boileri ehtinyt lämmittämään lisää vettä. Pesen vadillisen pyykkiä ja vien ne ulos huuhtoutumaan. Teen päivällistä valmiiksi tai sisähommia ulos en halua mennä jos renkipoka herääkinkesken unien. Pojan herättyä ripustellaan pyykit ulos ja lähdetään pyöräilemään. Etsimme Pikkupiian naapureista ja haemme postin. Käymme ehkä uimassa.Sitten tuleekin isäntä töistä ja syömme.

Teemme yhdessä pihahommia tai pyöräily, vaunuilu tai souteluretken.

Aika mukavaa.

Vähemmän mukavaa on että täälä on ilmeisesti pinnan alla jokin liitoumasysteemi, ja minut on ilmeisesti laskettu kuuluvaksi toiseen puoleen, sillä eräs viljelijöistä tuskin tervehtii enää. Yritän kyllä jutella itse aivan samoin kuin aiemmin. Harmittaa kyllä, mutta omapa on häpeänsä.